Lapsen tasolle

Aloitin Perhehoitokumppaneilla ohjaajana helmikuussa, jolloin palasin töihin parin vuoden tauon jälkeen saatuani ensimmäisen lapseni. Olen aiemmin työskennellyt lastensuojelussa nuorten kanssa, ja pienten lasten maailma on ollut minulle salattu, outo paikka, jossa näyttää vallitsevan aivan omat luonnonlait – tai joskus niiden puute. Hieman jännitin sitä miten totun työskentelemään lasten kanssa, sillä he näyttäytyivät mielessäni aivan omana ihmislajinaan.

Ja myönnetään: minusta oli hyvää vauhtia tulossa jäykkis. Ja vielä melko nuorena. Onneksi minussa asui nukkuva pieruhumoristi, joka lapsen saannin myötä pääsi jälleen ulos raakkumaan. Vanhemmaksi tuleminen opettaa niin paljon, ettei sen kuvaamiseksi riitä blogikirjoitus, kirja tai ehkä kirjastokaan. Tyttäreni ja töissä kohtaamieni pienten kautta olen huomannut lasten omaavan luonnostaan monia sellaisia taitoja, joita me aikuiset koetamme rimpuillen arjessa opetella naistenlehtien ja elämäntapablogien johdolla.

Kerta toisensa jälkeen ihmetyn ja ihastun lasten kyvystä kadota hetkeen, upota leikkiin ja matkustaa ihmeellisiin mielikuvitusmaailmoihin. Lapsen kyky ja tahto leikkiä, jos jokin, on universaali asia. Eräs kehitysmaissa vapaaehtoistyötä tehnyt ystäväni sanoi aikoinaan, että lapset eri maissa ja kulttuureissa saattavat pintapuolisesti näyttää ja kuulostaa erilaisilta. ”Mutta anna niille pallo, ja huomaat että samaa sakkia ne on.” Olen huomannut tämän omilla reissuillanikin, ja aina mietin, milloin me opimme – ja kuka hullu meille haluaa opettaa – että on olemassa ”me tällaiset täällä” ja ”nuo erilaiset tuolla”. Lapset eivät tarvitse yhteistä kieltä tullakseen keskenään toimeen. Tai eivät ainakaan sitä kieltä, jota me aikuiset olemme tottuneet puhumaan. He ovat luonnostaan tässä hetkessä eläviä, aidosti kuuntelevia ja dialogisia olentoja – niin halutessaan.

Lapsilla on myös kyky poimia asioista oleellinen. Olin jokin aika sitten hakemassa tytärtäni päiväkodista pitkän työpäivän jälkeen. Tiedäthän sen olon: olet omissa ajatuksissasi, kotona odottaa pyykkivuori ja keittiö näyttää siltä kuin joku olisi kokannut spagettikastiketta tehosekoittimessa ilman kantta. Ruokaa pitäisi laittaa, on jo nälkä. Osa ajatuksista karkaa jo huomiseen kokoukseen. Yhtäkkiä havahduin siihen, että pieni ihmistaimeni ei enää kulkenutkaan vieressäni. Hän oli jäänyt jälkeen, kyykki maassa ja tuijotti keskittyneesti jotain. Koetin saada neitiä liikkumaan yhä tiukentuvilla verbaalikomennoilla, nollatuloksin. Koetin maanittelua ja lahjontaa, mutta olisin yhtä hyvin voinut puhua kivelle. Kiukkuisena kävelin tyttäreni luokse ja ilmaisin, että alkaa olla jo hoppu, ja silloin tyttöni kääntyi silmät ilosta loistaen ja sanoi ”Äiti! Kato! Kaunis juttu!”

Tyttäreni oli jäänyt ihailemaan lehdellä päivää paistattelevaa karvaista toukkaa, joka oikoi ja koukisti itseään lämpimässä iltapäivän auringossa. Tämä pieni otus oli mesmeroinut tyttäreni niin, ettei hän voinut liikkua mihinkään. Meinasin jo napata neitiä kädestä ja ohjata hänet autoon, sillä päässäni jyskytti pyykit-keittiö-siivous-ruoka, ja tuntui siltä kuin kalloni seinämät olisivat liikkuneet tuuman sisäänpäin. Huokaisin kuitenkin syvään, kyykistyin tyttäreni viereen ja ihmettelimme toukkaa yhdessä hetken. Siitä sitten jatkoimme autolle käsi kädessä, ja huomasin omankin mieleni keventyneen hieman. Enää päässä ei pyörinyt mitä kaikkea pitäisi seuraavaksi tehdä, vaan monimuotoisen luonnon pienet ihmeet, omani tiukasti käsipuolessani. Miten lapset voivatkaan muistuttaa meitä siitä, mikä on oikeasti tärkeää.

Mikään ei voita lapsen kanssa peuhaamista, painimista ja arjen yksinkertaisten asioiden ihmettelyä. Olen suunnitellut jo pitkään mindfulnes-kurssille osallistumista. Mutta ehkäpä lähden sen sijaan tyttöni kanssa metsäretkelle. Pidä sinäkin kotona naamanvääntelykisa, vietä hetki hevosena tai ota lastesi kanssa kuka nauraa kovimmin-kilpailu. Takaan, että huomaat verenpaineen laskun hetkessä.

Petra, perhehoidon ohjaaja

Jätä vastausviesti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

* Copy This Password *

* Type Or Paste Password Here *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

x

Uskomme, että perhe on lapselle aina paras kasvuympäristö. Tehtävänämme on varmistaa, että lapsen etu ja perheiden hyvinvointi toteutuu kaikissa elämäntilanteissa.

pksKey-Assets-Nelja-Astetta_Logo-Concept_V7a

Perhehoitokumppanit Suomessa (PKS) ja Neljä astetta kuuluvat nyt samaan konserniin. Yhteisenä tavoitteenamme on rakentaa kolmannen sukupolven lastensuojelupalvelut.